Laitetaanpa teemaan sopivaa elokuva-arvostelua välillä.
————————————-
Elokuvateatteriversio, 84 min
Ohjannut Jalmari Helander
Suomalaisia joulupukkimyyttejä ronskisti tuulettava Rare Exports nousi ideansa takia tutkan alta kiinnostuksen kohteeksi jo vuosia sitten, ja parin lyhytelokuvan jälkeen kokoillan elokuva näki viimein päivänvalon. Kyseessä on ohjaaja Helanderin ensimmäinen pitkä elokuva, mutta hän suoriutuu askeleesta tyydyttävästi.
Tarinan juoni on kerrankin erilainen. Amerikkalainen kaivosretkikunta poraa ja tutkii kairausnäytteitä Korvatunturilla, ja löytää jotain, mitä hankkeen rahoittaja etsii. Tunturi paljastuu valtavaksi hautakummuksi, jone muinaiset lappalaiset ovat vanginneet itsensä joulupukin tonttuineen. Haudan avaaminen herättää todellisen wanhanajan joulun sanansaattajat, jotka suhtautuvat ilkeiden lasten (ja aikuisten) rankaisuun todella kirjaimellisesti. Tarinan keskipisteeseen nousee pieni lappalaisukkojen porukka, joka teurastetun porolauman raivostuttamana lähtee perimään menetettyjä rahojaan amerikkalaisilta kiväärin tähtäimen läpi. Kaivauksella selviää, että ulkomaan paskiaiset ovat kadonneet jälkiä jättämättä, mutta selvästi kovalla kiireellä. Yhden poromiehen/teurastajan poika alkaa epäilemään pahinta, varsinkin luettuaan legendoja ja myyttejä alkuaikojen nuuttipukista, joka ei tyytynyt pelkästään tuomaan risuja, vaan toimi myös rankaisijan roolissa. Tilanne alkaa eskaloitumaan joulun kolkutellessa ovella, kun susiansasta löytyy alaston, vanha, pitkäpartainen ukkeli, ja lähitienoon lapset katoavat. Lopulta myös kairan miesten on myönnettävä, että joulupukki on oikeasti olemassa.
Juoni lupaa paljon. Ikävä kyllä aiheen käsittely on elokuvassa tiivistetty muutamaan hetkeen, ja juonessa jätetään tunturinkokoisia aukkoja kokonaan katsojan mielikuvituksen varaan. Jälkimmäinen ei välttämättä olisi edes huono asia, ellei se estäisi katsojan uppoutumista elokuvaan. Amerikkalaisten motiivia etsiä joulupukkia ei paljasteta, joulupukin halua kidnapata lapsia ei paljasteta, ja ilman lapsenuskoa syntyneet lappalaisjäärät alkavat uskoa joulupukkisatuihin yhdessä sekunnissa todisteenaan pelkkä pikkupojan selostus. Lopun välienselvittely poroaitauksineen ja uhrautumisineen on suorastaan nolostuttavan falski. Onneksi epilogi pukkitehtailuineen pelastaa lopun, vaikka sen musta komedia tuntuukin olevan kokonaan eri elokuvasta. Elokuva olisi myös saanut jakaa enemmän taustatietoa nuuttipukin hahmosta ja entisaikojen joulunviettotavoista. Nyt joulupukki taantuu pelkäksi kauhuelokuvan möröksi, jonka teoille ei löydy motiiveita senkään vertaa. Aivan kuin elokuvasta olisi leikattu tärkeitä elementtejä pois. Parikymmentä minuuttia juonenkuljetusta ja motiivien selvitystä olisi tehnyt elokuvalle ihmeitä. Ei se olisi leffasta liian pitkää tehnyt, sillä lopputekstit valuivat ruudulle jo tunnin ja vartin jälkeen. No ehkä dvd- ja blu-ray -julkaisut sisältävät pidemmän version.
Elokuva pysyttelee kuitenkin pinnalla paljolti hyvien näyttelijäsuoritusten ja korkeiden tuotantoarvojen vuoksi. Pääkolmikko tekee hienoa työtä kovaksikeitettyinä lappalaisina, mutta lapsinäyttelijöille on annettu paljon suurempi rooli, kuin heidän taitonsa antavat myöten. Ja se lopetus. “Lapsi nousee tarinan sankariksi” -juonikuvio ei ole toiminut yhdessäkään elokuvassa tätä ennen, eikä se toimi tässäkään. Luulisi asian lukevan jonkinlaisessa ohjaajan käsikirjassa. Ei millään pahalla poikia kohtaan, sillä mikään ei estä heitä kasvamasta vaikkapa Tommi Korpelan kaltaisiksi luonnenäyttelijöiksi. Muuten elokuva näyttää ja kuulostaa hyvältä, aina hauskaa sanailua ja onnistunutta kuvausta myöten.
Kokonaisuutena Rare Exports on ihan menevää viihdettä, mutta mainion idean yliolkainen käsittely harmittaa.
7/10
